Moni kunta tarjoaa ikääntyneille mahdollisuuden tilata kotiin lämmitettävän lounasaterian. Kotiaterioita tuottavat sekä yksityiset että julkisen puolen toimijat. Halusimme Geryssä selvittää ikääntyneen asiakkaan näkökulmasta, minkälaista palvelua on pääkaupunkiseudulla tarjolla. Tilasimme kahdelta toimijalta useamman päivän ateriatoimituksen, laitoimme mikron laulamaan ja lusikat heilumaan. Punnitsimme annokset ja laskimme ravintosisällöt. Maisteluraati koostui neljästä ravitsemuksen asiantuntijasta, ja maun lisäksi arvioimme aterioita erityisesti ravitsemuksen kannalta.
Vatsat täyteen perinteistä kotiruokaa
Testiimme osuneet annokset olivat tyyliltään perinteistä suomalaista kotiruokaa: tillilihaa, silakkapihvejä, lihakeittoa. Ikääntyneiden kohderyhmä oli mitä ilmeisemmin huomioitu ruokalistasuunnittelussa. Liha- ja kalaruokia oli runsaasti, broileria osui yhdelle kymmenestä testiateriasta, ja kasvisruokia ei tässä testauksessa päästy maistelemaan lainkaan.
Annoskoot olivat varsin suuria. Olettaen, että suunnittelussa on huomioitu keskimääräinen päivittäinen ravinnontarve ja pyritty täyttämään lounaalla kolmannes siitä, olisi ikääntyneen tärkeää jaksaa syödä koko lounasannos. Vaan jos koko ateria on kooltaan 600-700 grammaa, voi urakka olla liian suuri. Heikolla ruokahalulla ei koko ateriaa voi syödä yhdeltä istumalta, ei myöskään, jos vatsa ei ota vastaan kuin pieniä kerta-annoksia.
Tarinat siitä, miten ruoka jaetaan päivän molemmille pääaterioille tai puolitetaan puolison, naapurin tai kissan kanssa, eivät liene tuulesta temmattuja. On kuitenkin selvää, että tällöin huoli koko päivän riittävästä ravinnonsaannista on erittäin aiheellinen.
”Peruna on pyöreä, peruna on soikea…”
Perunaa oli melkein jokaisella aterialla. Jos ei aina pääruuan lisukkeena, oli sitä eksynyt vähintäänkin alkusalaattiin.
Monen ikäihmisen mielestä peruna on aterian tärkein osa. Perunaa keitettynä, perunaa soseutettuna, perunaa voisilmän kanssa – peruna muodostaa aterian perustan. Peruna onkin tärkeä osa suomalaista ruokakulttuuria ja edullinen ja ekologinen lisuke aterialla, mutta ravitsemuksellisesti sen rooli on ikäihmisten kohdalla juuri nimensä mukaisesti lisuke. Perunassa ei ole nimeksikään proteiinia ja niukasti monia muitakin välttämättömiä ravintoaineita, joten sen osuus aterialla tulisi olla maltillinen. Seitsemän perunan annos tillilihan kanssa ohjaa monen jakamaan annoksen kahdelle ateriakerralle.
Väriä lautaselle!
Maun puolesta osui testiimme monia herkullisia annoksia, ja myös muutamia vähemmän maistuvia. Nämä ovat kuitenkin aina mielipideasioita. Pari kehittämisehdotusta ja kysymystä raadilla kuitenkin heräsi.
Voisiko lämpimänä kasvislisukkeena olla useammin jotain muuta kuin keitettyä porkkanaa? Ja miten saataisiin aterioille enemmän tuoreutta ja värikkyyttä? Perunasalaatti ei taida olla paras mahdollinen ratkaisu.
Lisäksi soppapäivän ateriatoimitukseen kaipasimme lisänä leipää ja levitettä. Ja kun ruokajuoma ei näillä toimijoilla kuulunut ateriaan, olisi hyvä muistuttaa maidosta tai piimästä osana lounasta.
Lue lisää ateriatestauksesta Ikäruoka-hankkeen sivuilta.
Kategoriat: Ravitsemus
Kommentoi ensimmäisenä
Kirjoita kommentti