Miksi kannustamme kutsumaan eläkkeelle jääneet kollegat lounaalle?

Suomalaiset ovat vahvasti työhön sitoutunutta kansaa. Moni tuntee antaneensa parhaat vuodet työlleen, ja työuran päättyessä siitä voi seurata joko haikeutta tai iloa. Iloa tuottaa se, että joku muistaa annetun ajan ja panoksen työyhteisölle ja vaikkapa asiakkaille. Siksi toivomme, että kutsu lounaalle vanhalle työpaikalle herättää ilahdusta.

Kun kuukausia tai vuosia viimeisestä työpäivästä on vierähtänyt, voi katsoa työtään ja sen merkitystä hieman kauempaa. Silloin mentorointi voi olla hedelmällistä. Työaikana luodut verkostot ovat vielä voimissaan ja niistä hyötyvät usein nuoremmat. Eläkkeelle siirtyneillä on paljon annettavaa, mutta sen jakaminen täytyy tehdä yhteisesti sovitulla tavalla ja ehdoilla, jotka palkitsevat kaikkia.

Ruokailu rytmiin

Eläkkeelle jääneet hakevat uutta rytmiä arkeensa. Me Geryssä kannustamme säännöllisten ruoka-aikojen ylläpitoon, jotta virtaa riittää keholle ja aivoille koko päiväksi ja energiaa ajatusten järjestämiselle myös yöllä. Lounas entisten työkavereiden kanssa muistuttaa lounaan tärkeydestä ja seurassa syömisen ilosta.

Yksinäisyys on yleistä ikääntyneiden keskuudessa. Kaikkia se ei paina, mutta yksinäisyyden kokemus voi viedä elämäniloa. Se vaikuttaa myös kiinnostukseen syödä. Kun mieli on maassa, ei pöytään tule katettua monipuolista ateriaa, vaan saatetaan sinnitellä leivällä ja kahvilla.

Ikääntyneiden ruokailusta ja ravitsemuksesta on syytä puhua monella tasolla. Mitä omaisena voin tehdä, mitä naapurina voin tehdä? Entäpä vanhana kollegana tai luokkakaverina? Mitä voin tehdä päättäjänä, hankinnoista vastaavana, ruokapalvelua tarjoavana. Entä kunnallispoliitikkona tai kansanedustajana?

Voimaa ruuasta -viikko järjestetään siksi, että jokaisella olisi ruokaa, josta saa voimaa. Jotta jokaisella olisi ruokaseuraa, joka voimauttaa.